Sorkkahoitosivu!   


Tällä sivulla on emännän ajatuksia, kertomuksia ja kuvia omasta sorkkahoidosta. Kuinka se alkoi, miksi ja mitä on tullut tehtyä ja millaisilla välineillä... :)


Sorkkahoito on minulle varsin uusi "harrastus". Miksi sitten päätin mennä kurssille? Viime vuoden aikana sattui parikin tapausta, että lehmä alkoi yön aikaan nilkuttamaan kolmella jalalla ja kun soitin sorkkahoitajille, ei kukaan olisi ennättänyt kahteen viikkoon tulemaan paikalle. Silloin päätin, että jos Pemolla kurssi alkaa, mennä sinne ja saan sitten hoitaa sorkat heti. Nopean hoidon ansiosta lehmä ei ehdi kärsiä kipeästä jalasta, joten tuotosmenetykset ym. jäävät mahdollisimman pieniksi.

Sitten syyskuussa 2005 sorkkahoitokurssi alkoi. Alussa oli yksi viikko teoriaa ja yksi viikko käytännön harjoituksia Ylä-Savon maatiloilla. Käytännön harjoitusten ohjaajina meillä oli ammatissa toimivat sorkkahoitajat, Harri Asikainen sekä Eero Kurkela. Teoriaosuudet pääasiassa luennoi Jouni Niemi, Vetman Oy:stä. Teoriajaksoon kuului mm. luentoja sorkan rakenteesta, sorkkasairauksista ja toiminnallisesta sorkkahoidosta. Ennen kuin pääsimme harjoittelemaan oikeilla lehmillä, hoidimme teurastettujen eläinten sorkkia... Keväällä kurssi jatkui taas yhdellä teoriaviikolla ja yhdellä harjoitteluviikolla. Varsinaisiin "oikeisiin" käytännön töihin pääsimme tutustumaan 2 viikon työssäoppimisjaksolla. Jakson suoritin Sonkajärveläisen sorkkahoitajan Unto Korhosen mukana. Monella tilalla oli yllätys, että "tytöt" myös innostuvat sorkkahoidosta. Ja Unton sanoessa, "tämä on nyt sellainen trendiammatti, johon tulevaisuuden emännät ryhtyvät, kun robotit hoitaa lypsytyön..." :). Harjoittelun edetessä työni alkoi jo sujumaan hieman nopeampaan tahtiin, mutta silti jään vielä kauas ammattimiesten tahdista... Kesän mittaan olen harjoitellut hoitamista omilla lehmilläni. Pari-kolme kertaa kuukaudessa pidän sorkkapäivän, jolloin hoidan lehmiä tarpeen mukaan. Navettatöillä tutkin silmämääräisesti lehmien jalkojen asentoja ja siitä sitten sorkkien kuntoa ja mahdollista hoitotarvetta. Mitään pahoja sorkkavikoja ei toistaiseksi ole vielä löytynyt, hoidot ovat olleet ihan normaalia ennaltaehkäisevää hoitoa. Kurssin jälkeen on kyllä enemmän tullut kiinnitettyä huomiota juuri sorkkiin ja juuri tuo takaapäin katsottu lehmän takajalkojen seisoma-asento paljastaa yllättävän helposti mahdolliset liikakasvut takajalkojen ulkosorkissa. Varsinkin ensikoilla on tänä vuonna ollut normaalia enemmän juuri tätä vaivaa, mutta onneksi hoidon ansiosta se ei aiheuta ongelmia! 

Sorkkien ja sorkkahoidon maailma on osoittautunut varsin kiehtovaksi. Edellä mainitsemani päivittäisen seurannan lisäksi olen kiinnittänyt erityistä huomiota myös hiehojen sorkkiin. Samoin ruokinnan vaikutusta sorkkaterveyteen voin nyt seurata läheltä.  Liityin myös SSHY:n jäseneksi ja myös sitä kautta olen saanut hyvien oppien ja neuvojen lisäksi myös erittäin hyviä ystäviä!!

 

Teen sorkkahoitoja myös muille tiloille, yhteystietoni löytyvät tästä

 

 

Seuraavassa kuvia työvälineistäni sekä hoidoista:

 

Minun oma hoitotelineeni. Teline on hydraulinen ja siinä on helppo hoitaa sorkkia, sillä jokainen jalka on hyvin tuettu. Telineessä on ajoaidat, jolloin eläimet on kätevä kuljettaa telineeseen irrallaan.

 

Tässä minun "ykkössorkkakoneeni". Alla kuva terästä uutena. Nyt olen tällä terällä hoitanut n. 20 lehmää ja hyvin toimii. Tarvittaessa saa sorkasta reippaasti pintaa pois ja nopeasti, mutta myös tarkkuutta vaativat työt onnistuvat hyvin (jos lehmä suvaitsee pitää jalkansa kutakuinkin paikallaan)...

 

Sorkanleikkuuterä rälläkkään. Tällä Seppo Klemolan valmistamalla terällä ajan enimmät ylimääräiset sorkasta pois. Unto käyttää myös tätä samaa terää, joten harjoittelun aikana opin "tuntemaan" terän käytön. Alussa tämän terän käyttö (vaikka olikin tylsähkö) oli kauheaa, mutta vain uskaliaasti käyttämällä sitä oppii käyttämään!

 

Tässä viimeistelykoneeni, pikkunäppärä AEG. Tosin tuo nykyinen sirulaikka on hieman liian iso sen pyöritettäväksi, vähän täristää, saisi siis olla hieman tehokkaampi tuo kone. Mutta hyvän jäljen sillä saa tehtyä ja on vielä sopivan ottava, jos viimeistelyssä sitä vielä tarvitaan. Pyrin ajamaan mahdollisimman paljon isolla terällä, tälle jää sitten vain viimeinen viimeistely, reunojen pyöristely ja holvaus.

 

Sorkka-arsenaalin viimeisin jäsen. Puukko, jota kylläkin harvemmin käytän... Mutta hyvä kuitenkin olla olemassa, tällä saa kaiveltua paikoista, joihin koneella ei kenties pääse.

 

 

Tässä tällä hetkellä käyttämiäni sorkkakenkämalleja. Siitä saa sitten valita mikä on hoidettavalle rouvalle tyyliin sopiva... :) Vihreät on hieman nopeammin kovettuvia, ns. express -kenkiä. Puukenkien kiinnitysaine vaatii ainakin talvella hieman lisälämpöä kiinnittyäkseen nopeammin. Käytössä en ole huomannut eroja, kumpainenkin malli on toimiva. 

 

Pakinan sorkka maaliskuussa 2006. Vasemmassa takasessa oli valkoviivan repeämä.  Tämä oli ensimmäinen itse hoidettu valkoviivan repeämä, ja voin rehellisesti tunnustaa, että oli melko uskaliasta aukoa vauriokohtaa, koska sorkasta tuli verta koko ajan... Uskallus meinasi jo loppua, että tuleekohan tuosta enää jalkaa ollenkaan... Sorkkaan laitettiin sorkkakenkä ja sorkka tervehtyi siitä täydellisesti. Kenkäkin irtosi omia aikojaan, sitä ei tarvinnut poistaa.  

 

Unton uusi sorkanhoitoteline. Klemolan Metallin valmistama sorkanhoitoteline on minusta erittäin toimiva. Kaikki toiminnot toimivat hydraulisesti mm. kaikki jalat nousevat kepeästi sekä sillä voi jopa vetää vikuroivan lehmän hoitoparteen! Takajalat hoidetaan tässä toiminnallisen sorkkahoidon periaatteiden mukaisesti eli hoitaja on selin lehmään nähden hoitaessaan takajalkoja. Tykkäsin työskennellä tällä parrella!

 

Eero Kurkelan sorkanhoitoteline. Tässä on myös kaikki toiminnot hydraulisia. Erona Unton telineeseen erilainen takajalan sidonta. Tässä penkissä sorkka tulee tiiviisti kiinni takapuomiin, joten sorkan voi hoitaa takaapäin. Etujalan noston Eero on jo myös muuttanut, nyt se on samantyyppinen kuin Unton telineessä.